landscape-1235270_1920
Joskus sukeltelen sinisävyisen sieluni syvissä vesissä..
Annan välillä pohjavirran viedä, vapaasti keinuttaa kehoni paikkoihin, jossa en ole koskaan käynyt..
Hyräillen korkeankaunista säveltä, kuljen yhä kauemmas ja kauemmas..
Siellä sanoja ei tarvita eikä niillä ole merkitystä.
Olevaisuuteni jokainen kohta palaa halusta tuntea värisevän sieluni laulun, aina sen kauneimman..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s