Pelkän egonsa varassa roikkuva johtaja surkastuu ajan kuluessa omaan pelkuruuteensa

Koska meneillään oleva ajanjakso on aiheesta keskustelulle suotuisa, päätin sen pintaa hieman raapaista

Oletko työelämässä törmännyt ikäviltä tuntuviin tilanteisiin, joissa ainoa reaktiosi on ollut jäädä hämmennyksen tai pelon vallassa paikoillesi ihmettelemään juuri tapahtunutta, tai olet hoitanut itsesi pois tilanteesta mahdollisimman nopeasti
ja ihan millä tahansa verukkeella, tai olet sanonut jotakin sellaista, jota olet myöhemmin katunut?

Vielä jälkeenpäinkin, olet kenties ihmetellyt omaa käytöstäsi ja sättinyt itseäsi siitä, ettet toiminut toisin?
Onko yhteinen nimittäjä tilanteissa ollut johtaja tai joku toinen vastuussa oleva henkilö, joka olisi voinut toiminnallaan vaikuttaa tilanteen lopulliseen luonteeseen, muttei sitä tehnyt? Tai hän itse jopa aiheutti sen?

Jos vastasit kyllä ja tunnistat tilanteen, tämä kirjoitukseni suuntautuu Sinulle. Koska itsekin olen valitettavan monesti ollut tällaisissa tapahtumissa osallisena, ja meneillään oleva ajanjakso on aiheesta keskustelulle suotuisa, päätin sen pintaa hieman raapaista.

Dialogia keskusteluissa on turha hakea, sillä johtajan egokeskeisestä monologista on tullut jokaisen tapaamisen tai palaverin keskiö

Yhtenä esimerkkinä yllä olevan kaltainen tilanne on saattanut eskaloitua vaikka projektipalaverissa, kahdenkeskisessä keskustelussa tai kokouksessa, jossa johtaja onkin yhtäkkiä poikennut varsinaisesta agendasta ja siirtänyt keskustelun yksipuolisesti yhteisöön tai yksilöön kohdistuvaksi kyseenalaiseksi ”kurmoottamiseksi”. Pahimmillaan kollektiivissa tilanne on saattanut johtaa jopa yksittäisen henkilön julkiseen nolaamiseen.

Tämänkaltaiset, ja usein toistuvat tilanteet eri yhteyksissä, viestivät poikkeuksetta huonosta johtamisesta. Tässä yhteydessä tarkoitan sellaista toimintaa, jossa johtajan tai esimiehen egosta on tullut itseisarvo ja jota ei tarvitse eikä voikaan perustella. Usein egonsa vallassa oleva johtaja asettaa omat intressinsä kaiken muun edelle ja se ilmenee mm. muiden työyhteisön jäsenten ajatusten, ideoiden, ehdotusten, odotusten ja aikaansaannosten ylimielisenä tallomisena ja teilaamisena. Dialogia keskusteluissa tällaisen johtajan kanssa on turha hakea, sillä hänen egokeskeisestä monologistaan on tullut jokaisen tapaamisen tai palaverin keskiö.
Ego – johtajalle tyypillistä on myös syyllisten etsiminen sekä löydöksen näkyvä osoittaminen, ja aina itsestä poispäin.

Yritys näyttäytyy henkilöstölleen ja asiakkailleen juuri sellaisena, kuin on sen toimiva johto

Tällainen johtamistapa ei millään tavalla tue minkään yrityksen tai brändin kasvustrategiaa, puhumattakaan työyhteisön yksittäisten talenttien kasvumahdollisuuksista tai asiakaskokemuksesta, vaan on koko bisneksen kannalta vaarallista. Se herättää työyhteisössä lähinnä turhautumista, turvattomuutta, toivottomuutta ja suoranaista pelkoa, joka heijastuu aivan varmasti kohtaamisten kautta myös jokaiseen asiakkaaseen.

Vuorovaikutus, joka hyvin toimiessaan on kuin työyhteisöä koossa pitävä liima tai asiakkaita magneetin tavoin yrityksen vaikutusalueelle kutsuva voima, on koodattuna joka ikisen yrityksen näkymättömään DNA:han, eli organisaatiokulttuuriin.
Työyhteisöön ajan saatossa muodostunut kulttuuri paljastuu näkyväksi viimeistään sellaisina hetkinä, kun asiat eivät menekään kuten oli suunniteltu, ja niin jokaisessa organisaatiossa silloin tällöin väistämättä tapahtuu. Tällaisina hetkinä, vuorovaikutuksen tasoa seuraamalla, saa selville myös yritystä kipparoivan johtajan tason.
Yritys nimittäin näyttäytyy sisäisesti henkilöstölleen ja ulkoisesti asiakkailleen juuri sellaisena, kuin on sen toimiva johto.

Vai voisitko sittenkin jopa onnitella itseäsi?

Voitko keskustella johtajasi kanssa avoimesti onnistumisista tai mahdollisista kehittämiskohteista, ilman epäilyä tai pelkoa torjutuksi tulemisesta?
Saatko omalta esimieheltäsi palautetta ja tukea tarpeeksi pysyäksesi motivoituneena ja kehittääksesi omaa osaamistasi?
Uskallatko tehdä päätöksiä luottaen siihen, että ammattitaitoosi luotetaan, ja että saat tarvittaessa back up:in?
Uskallatko epäonnistua ja sen jälkeen yrittää uudelleen?

Jos uskallat ja vastaaminen myöntävästi näihin kysymyksiin tuntui itsestään selvältä, niin voit onnitella itseäsi; olet yrityksessä, joka on jo menestynyt!

Olet yrityksessä, jossa tietoisesti rakennetaan parempaa tulevaisuutta, ja jossa vallitsee toimivan vuorovaikutuksen mahdollistava terve ja inspiroiva kulttuuri. Olet organisaatiossa, jossa pelkän egonsa varassa roikkuvia johtajia ei sallita, eikä heitä ole näkynyt siellä enää aikoihin. He näet surkastuivat omaan pelkuruuteensa silloin, kun oman egon riisuminen olisi ollut menestyksen kannalta välttämätöntä.

Onnittelen Sinua vilpittömästi ja sydämestäni saakka, sillä olet valinnut oikein.
On etuoikeus saada kuulua työyhteisöön, jossa uskallat antaa ihan kaikkesi ja jonka vuoksi haluat laittaa itsesi likoon myös silloin, kun tulee se hetki, jolloin asiat eivät menekään kuten oli suunniteltu.

Paremman organisaatiokulttuurin ja palvelun puolesta,

Satu

”Työelämässään kirjoittajan tähän saakka haasteellisimmat ja siitäkin syystä myös parhaat oppivuotensa hän paikantaa sydäntään lähelle päässeeltä Autoalalta.
Autokaupan lukuisissa eri tehtävissään yli kymmenen vuoden aikana hän on toiminut aina saaden vastuun ja vallan vaikuttaa suoriutumistasoon itse. On kyseessä ollut sitten henkilökohtainen, tiimin tai myyntiyksikön tuloskortti, saavutettu asiakastyytyväisyys tai työyhteisön hyvinvointi.
Hänen intohimonsa ja kutsumuksensa löytyy myynnin ja asiakaspalvelun liiketoiminnallisten kokonaisuuksien ympäriltä edelleen”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s