sydänOlen hyvin tietoinen siitä, että saatan vahingossa loukata jotakuta jollakin, mitä sanon, teen tai tavallani toimia tai vaan olla ja elää..
Otan tietoisen riskin olemalla minä.
Itsekin saatan välillä kimpaantua muiden sanomisista, tavoista tai tekemisistä.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heidän täytyisi muuttaa jotakin tai muuttua itse miellyttääkseen minua..
Silloin minun itseni tulee miettiä mittasuhteita ja asenteita. Siis omiani.
Ja vasta sitten, kun totean niiden olevan omassa totuudessani oikealla tolalla, olen valmis päättämään.
Joko muuttumaan itsessäni tai hyvästelemään.
Se on hinta siitä, että olen onnellinen minä.

roihuSanoit minulle kauan sitten hymyillen,
että palan suurella liekillä.
Olet minulle edelleen hyvin rakas ja läheinen.
Kauan tarvittiin aikaa,
että käsitin lausahduksesi syvemmän merkityksen itsessäni.
Ymmärsin viimein,
että suuri liekki on roihunnut sisälläni aina,
ollen välillä näkyvämpi ja toisinaan himmeämpi,
oma sisäinen Belenokseni.
Synkkinä hetkinä pelkäsin,
että palaisinko itse liekkini mukana,
tai voisiko se vain yhtäkkiä sammua pois,
jättäen minut kylmäksi..
Varmoin askelin olen siitä huolimatta palavaa soihtuani kantanut ja omaksunut sen omaksi voimakseni,
joka kyllä jaksaa palaa oman ikuisuuteni verran.

Kiitos, että silloinkin hymyilit.

viimeinen
”I never loose. Either I win or I learn.”

Viimeinen..

Elämääni on mahtunut paljon viimeisiä, joiden jälkeen olen aina jättänyt jollakin tapaa niille hyvästit.
Joko tiedostaen tai tiedostamattani.
Viimeinen katse, hymy, kirje, kädenpuristus, sointu, halaus, sana, matka, niitti, pisara, yhteinen hetki, laulu, pala suklaata..
Tänään hyvästelen jälleen yhden viimeiseni ja jätän seuraavalle tilaa.

sukellusPakopaikka..

Rauhallisella henkäyksellä koko keho täyteen ilmaa.
Sukellus pinnan alle kylmään ja pimeään syvyyteen..
Paksun jääkerroksen alle yhä syvemmälle, jossa voi aistia enää vain oman sydämensä sykkeen, meren kohinan ja helpotuksen tunteen.
Turvallisuuden.

vapaapudotusVapaapudotus..

Hyppy ennalta arvaamattomaan pelottaa.
Joka kerta.
Lopputulema on hyhmäisenä jossakin,
utuisen näkymän takana piilossa
ja täysin koskemattomissa..
Olen hypännyt monesti,
enkä kai koskaan lakkaa hyppäämästä.

landscape-1235270_1920
Joskus sukeltelen sinisävyisen sieluni syvissä vesissä..
Annan välillä pohjavirran viedä, vapaasti keinuttaa kehoni paikkoihin, jossa en ole koskaan käynyt..
Hyräillen korkeankaunista säveltä, kuljen yhä kauemmas ja kauemmas..
Siellä sanoja ei tarvita eikä niillä ole merkitystä.
Olevaisuuteni jokainen kohta palaa halusta tuntea värisevän sieluni laulun, aina sen kauneimman..